mitä ihmettä

Kyllä on ihmisen hyvä palata takaisin. Tai jatkaa eteenpäin.  Ihmisen bloginkirjoittamisinto lopahti joulukuussa 2016 samalla kun ihminen joutuil liian läheisiin väleihin turhautumisen, epäreiluuden ja käsittämättömän julmuuden kanssa eivätkä nämä blogihommat tuntuneet merkityksellisiltä. Olen kuitenkin kaivannut kirjoittamista koko ajan, joten tässä on uusi alku. Elämän ja kirjoittamisen on jatkuttava.

mainoksessa

Kyllä on ihmisen hyvä elää kuin mainoksessa. Kotona käytiin keskustelu. ”Mitä, mitä. Risma aukeaa vartin päästä ja rouva on vielä pyjamassa”.

Miesten juttuja

Kyllä on ihmisen hyvä antaa miesten hoitaa. Viime aikoina ihmisen kodissa on keskusteltu esim automerkeistä ja käsienpesusta. Kuutin mielestä ”Mersu on Volkkari ja Volkkari on Mersu, se on sellainen sanonta.” Isimies ei ollut kuullut kyseistä sanontaa koskaan. Kuutti hermostui: ”juurihan minä sen sanoin!”.

Tämä toinen tilanne oli onneksi vain kuulopuhetta miestenvessasta, ei omien miesten tekosia (ehkä…). Kirkas pojan ääni tiedustelee: ”isi, täytyykö kädet pestä vaikka piti koko ajan rukkaset kädessä?”

tasapainoton

Kyllä on ihmisen hyvä odottaa unta. Pikkuveli on siirtynyt yösyömisessä mestariluokalle ja tankkaa keskimäärin neljä-viisi kertaa yössä. Ihmisessä tämä määrä yöheräämisiä saa aikaan lähinnä jännittäviä pelkotiloja (hukkaanko lapsen vai missä se nyt taas on, vai oliko se mukana laisinkaan). Lisäksi kaupassa ostoskoriin eksyy enemmän suklaata kuin vihanneksia. No, tämä on varmasti taas joku ihanista ”vaiheista”, joita tämä elämä on pullollaan.

v-sana

Kyllä olisi ihmisen hyvä kirja kirjoittaa. Eikös se nyt jokaisella mielessä joskus käy. No, tänään ihminen sanoi ensimmäistä kertaa ääneen v-sanan. Josko sitä sitten niitä jatko-opintoja.

Osaamiskeskus, hyvää päivää

Kyllä on ihmisen hyvä olla tehokas. Vain kolme vuotta tekeillä ollut (ja siitä ehkä kaksi vuotta vintissä viihtynyt) Cousteau-pipo valmistui tällä viikolla, samoin kuin kaksi vuotta sitten luvattu huppari eräälle tietylle nörtille. Mitä siitä, vaikka pipo on liian iso kellekkään normaalipäiselle (ole hyvä äiti…) ja huppari liian pieni eräälle tietylle nörtille. Ne on valmiita nyt. Lisäksi ostin itselleni villasukkalangat juuri, joten ehkä jo parin vuoden kuluttua mulla on uudet (liian pienet) villasukat!

Aivotörähdys

Kyllä on ihmisen hyvä toivoa parasta. Eilen soi puhelin ennen puoltapäivää. Päiväkodista. Ihmisen ensimmäinen ajatus oli, että ”sanokaa, että Kuutilla on kuumetta”. Ei ollut ei. Oli reikä päässä. Pääsimme sitten poikain kanssa tutustumaan terveyskeskuspäivystykseen ja ilostumaan siitä, että vaikka varsinaista ”lasten ohituskaistaa” päivystyksessä ei ollut niin vuotava haava lapsen kupolissa sai aikaan sen, että pääsimme jonon ohi suoraan operoitaviksi. Onneksi selvittiin liimalla ja teipillä ja kotiin päästiin aivotärähdyksen (tai Kuutin kielellä aivotörähdyksen) hoito-ohjeiden kanssa vartti sen jälkeen kun oltiin terveyskeskukseen päästy. Kyllä, maksan jatkossakin mielelläni veroja.

Aivotörähdyspotilasta heräteltiin sitten pitkin yötä vastaamaan kysymyksiin: ”kuka sä oot, kuka mä oon, kuka toi on”. Toisella herätyskerralla Kuutti tokaisi isälleen: ”anna minun nukkua rauhassa”. Pakko oli uskoa, että kunnossa se on.

Hei meillä lasketaan

Kyllä on ihmisen hyvä nauraa ääneen. Kolmevuotias Kuutti istui potalla ja keskusteli isänsä kanssa numeroista. Keskustelu päättyi siihen, että herrat ryhtyivät laskemaan.

Kuutti: ”kolmekymmentäseitsemän, kolmekymmentäkahdeksan,  kolmekymmentä yhdeksän, mikä tulee kolmekymmentäyhdeksän jälkeen?”
Isä: ”mikä tuli kahdenkymmenen yhdeksän jälkeen?Kuutti: ”Kolmekymmentä”
Isä:”eli mikä tulee kolmenkymmenen yhdeksän jälkeen?”
Kuutti (tikistäen): ”tulee kakka”

No, kakan jälkeen tuli sitten vielä neljäkymmentä.

Alku

Kyllä on ihmisen hyvä nukkua. Pikkuvelikin päätti osoittaa taitonsa ja nukkui viime yönä 21-06 ja pienen aamiaisen jälkeen pieni herra nukkui vielä puoli kymmeneen. Eihän tämä nyt ihmisen kroonista univajetta vielä helpota mutta sanoisin, että tämä on alku. Hyvä alku.

Omassa puutarhassa

Kyllä on ihmisen hyvä itse eväänsä kasvataa. Mansikoita ja yrttejä sekä salaattia pihasta on haettu koko kesän. Raparperista saatiin piirakkatarpeet, pavuista olen tehnyt papusalsaa ja eilen keräsin vielä uuden sadon ja pohdin mitä niistä syntyisi. Chilikin näyttää yllätyksekseni kantavan hedelmää ja kesäkurpitsoita on käytetty milloin mihinkin ruokaan ja niitä riittää vieläkin. Tomaatteja tulee ainakin muutama. Ehkä jouluksi.