mainoksessa

6 12 2016

Kyllä on ihmisen hyvä elää kuin mainoksessa. Kotona käytiin keskustelu. ”Mitä, mitä. Risma aukeaa vartin päästä ja rouva on vielä pyjamassa”.





Miesten juttuja

15 10 2016

Kyllä on ihmisen hyvä antaa miesten hoitaa. Viime aikoina ihmisen kodissa on keskusteltu esim automerkeistä ja käsienpesusta. Kuutin mielestä ”Mersu on Volkkari ja Volkkari on Mersu, se on sellainen sanonta.” Isimies ei ollut kuullut kyseistä sanontaa koskaan. Kuutti hermostui: ”juurihan minä sen sanoin!”.

Tämä toinen tilanne oli onneksi vain kuulopuhetta miestenvessasta, ei omien miesten tekosia (ehkä…). Kirkas pojan ääni tiedustelee: ”isi, täytyykö kädet pestä vaikka piti koko ajan rukkaset kädessä?”





tasapainoton

15 09 2016

Kyllä on ihmisen hyvä odottaa unta. Pikkuveli on siirtynyt yösyömisessä mestariluokalle ja tankkaa keskimäärin neljä-viisi kertaa yössä. Ihmisessä tämä määrä yöheräämisiä saa aikaan lähinnä jännittäviä pelkotiloja (hukkaanko lapsen vai missä se nyt taas on, vai oliko se mukana laisinkaan). Lisäksi kaupassa ostoskoriin eksyy enemmän suklaata kuin vihanneksia. No, tämä on varmasti taas joku ihanista ”vaiheista”, joita tämä elämä on pullollaan.





v-sana

13 09 2016

Kyllä olisi ihmisen hyvä kirja kirjoittaa. Eikös se nyt jokaisella mielessä joskus käy. No, tänään ihminen sanoi ensimmäistä kertaa ääneen v-sanan. Josko sitä sitten niitä jatko-opintoja.





Osaamiskeskus, hyvää päivää

9 09 2016

Kyllä on ihmisen hyvä olla tehokas. Vain kolme vuotta tekeillä ollut (ja siitä ehkä kaksi vuotta vintissä viihtynyt) Cousteau-pipo valmistui tällä viikolla, samoin kuin kaksi vuotta sitten luvattu huppari eräälle tietylle nörtille. Mitä siitä, vaikka pipo on liian iso kellekkään normaalipäiselle (ole hyvä äiti…) ja huppari liian pieni eräälle tietylle nörtille. Ne on valmiita nyt. Lisäksi ostin itselleni villasukkalangat juuri, joten ehkä jo parin vuoden kuluttua mulla on uudet (liian pienet) villasukat!





Aivotörähdys

7 09 2016

Kyllä on ihmisen hyvä toivoa parasta. Eilen soi puhelin ennen puoltapäivää. Päiväkodista. Ihmisen ensimmäinen ajatus oli, että ”sanokaa, että Kuutilla on kuumetta”. Ei ollut ei. Oli reikä päässä. Pääsimme sitten poikain kanssa tutustumaan terveyskeskuspäivystykseen ja ilostumaan siitä, että vaikka varsinaista ”lasten ohituskaistaa” päivystyksessä ei ollut niin vuotava haava lapsen kupolissa sai aikaan sen, että pääsimme jonon ohi suoraan operoitaviksi. Onneksi selvittiin liimalla ja teipillä ja kotiin päästiin aivotärähdyksen (tai Kuutin kielellä aivotörähdyksen) hoito-ohjeiden kanssa vartti sen jälkeen kun oltiin terveyskeskukseen päästy. Kyllä, maksan jatkossakin mielelläni veroja.

Aivotörähdyspotilasta heräteltiin sitten pitkin yötä vastaamaan kysymyksiin: ”kuka sä oot, kuka mä oon, kuka toi on”. Toisella herätyskerralla Kuutti tokaisi isälleen: ”anna minun nukkua rauhassa”. Pakko oli uskoa, että kunnossa se on.





Hei meillä lasketaan

1 09 2016

Kyllä on ihmisen hyvä nauraa ääneen. Kolmevuotias Kuutti istui potalla ja keskusteli isänsä kanssa numeroista. Keskustelu päättyi siihen, että herrat ryhtyivät laskemaan.

Kuutti: ”kolmekymmentäseitsemän, kolmekymmentäkahdeksan,  kolmekymmentä yhdeksän, mikä tulee kolmekymmentäyhdeksän jälkeen?”
Isä: ”mikä tuli kahdenkymmenen yhdeksän jälkeen?Kuutti: ”Kolmekymmentä”
Isä:”eli mikä tulee kolmenkymmenen yhdeksän jälkeen?”
Kuutti (tikistäen): ”tulee kakka”

No, kakan jälkeen tuli sitten vielä neljäkymmentä.