Aika

11 06 2014

Kyllä on ihmisen hyvä välillä vähän itkeäkin. Iski kohtuullisella voimalla tänään tajuntaan, että toisella puolella maapalloa asuva ystävä on todellakin poissa, lopullisesti. Kuollut. Tuntuu järjettömän epäreilulta, että hieman yli kolmekymppinen, vähän Kuuttia vanhemman pojan äiti ja onnellinen yhden miehen vaimo häviää taistelun sairautta vastaan. Nyt on kai silti hyvä. Pitäisi muistaa iloita eletystä ja olleesta. Aikansa kullakin, vaikka epäreilua se välillä on.

Mainokset

Toiminnot

Information

Sano vaan

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: