Kirppahdistus

2 06 2014

Kyllä on ihmisen hyvä astua epämukavuusalueelle. Eilen ihminen tavoistaan poiketen kävi myymässä suureksi jäänyttä omaisuuttaan kirpputorilla. Oli myyntipöytä ja rekki ja eväät. Oli suojaisa halli jottei vahingossakaan päässyt nauttimaan ulkoilmasta. Ihminen ei vain ole tottunut tähän pääkaupunkiseutulaiseen kirpputorikulttuuriin vai mikä lienee. Jos esimerkiksi täysin ehjälle, vähän käytetylle mekolle sanoo hinnaksi vaikkapa 3 euroa sanoo ostaja siihen, että voi maksaa 50 senttiä. Ja loukkaantuu sitten jos kolttu ei siihen hintaan irtoakaan vaan saa vastatarjouksen kaksi euroa. Eihän se tietysti ole tyhmä joka tinkii. Mutta jää ihmisellekin vähän sellainen fiilis, että ilmaiseksiko ihmiset kirpparilta vaatteet haluaisivat?

No, silti ihminen pääsi eroon turhasta (romuista jai 1/3 myymättä joten liian suurta hintaa en kai pyytänyt siltikään) mutta jatkossa roudaan romut kyllä tuohon postilaatikolle josta pelastusarmeijan noutoauto käy niitä hakemassa. Ei siellä hallissa seisoskelu muutaman kympin arvoista ole. Päätinpä myös, että seuraavalla kerralla menen itse tinkimään. Kaikesta.

Mainokset

Toiminnot

Information

Sano vaan

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: