Juoksee pekonia taskussa

17 11 2013

Kyllä on ihmisen hyvä ehtiä harrastamaankin. Ihminen on viime aikoina kiinnostunut yhä enemmän juoksuaskelin etenemisestä ja aamupäivällä onnistuin yhdistämään sen lähikaupassa vierailuun. Oli muuten ensimmäinen kerta kun Kuutin syntymän jälkeen selvisin lenkille valoisaan aikaan yksin, aiemmin olen kirmaillut tuolla vain pimeän turvin. Oman haasteensa tänään tietysti toi Eino mutta onnistuin väistelemään lentäviä esineitä ja kaatuvia puita, ainoa tappio on hanurissa oleva mustelma, jonka syntyhetkistä ihmisellä ei ole mitään muistikuvia.

Mainokset

Toiminnot

Information

Sano vaan

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: